4.

Minulla on pitkä, musta tukka. Sellainen kunnon noita-akan tukka. Hiuksia on järjätty mustalla hiusvärillä, kerran kuussa, 13-vuotiaasta saakka. Musta väri on siis syöpynyt tukkaani ja lujaa. Nyt olen keksinyt että haluaisin hattara-vaaleanpunaisen tai vaalean laventelin värisen tukan. Olisi niin hieno, niin hieno! Tänään vapaapäivä on vietetty aikalailla netin syövereistä ja blogeista tämän värisiä hiuksia kuolaillen. TAHDON, HALUAN!!!

 Ehdin jo innoissaan laittaa kampaajalleni Marille facebookissa inboksiin jee tällänen tukka mulle heti-viestiä mutta Mari palautti kyllä maan pinnalle melko nopeasti, että no way hose. WÄÄ. Ehkä mä sitten vaan tilaan eBaystä peruukin...

Huomenna on tiedossa jälleen kiinalaista vesikidutusta, eli dyn-dyn-dyy ripsihuolto. En tiedä mikä siinä on, mutta ripsihuolto ja otsatukan leikkaus on semmoset jutut että paniikki päälle, sydän pamppaa ja hikoiluttaa ku huoraa kirkossa! En pysty varmasti ikinä menemään silmien laserleikkaukseen, yrjöttää pelkkä ajatuksin siitä että pitäisi olla tajuissaan ja pitää silmää auki kun se laser vetää tosta siuu. Joudun olemaan frankie four-eyes loppuelämäni ohnooo.

Mies on kuumeessa ja lupasin tehdä sille lohdutukseksi mokkapaloja. Olin siis mukamas tarkistanut kaapit että pitäisi löytyä kaikki ainekset mokkapaloja varten ennenkun aloin lupailemaan mitään leipomuksia. Sitten kun aloin leipomaan, huomasin että purkki jota olin luullut tomusokeriksi, olikin perkele perunajauhoja. Ai että kun harmitti lähteä tonne myrksyyn tarpomaan kauppaan hakemaan tomusokeria, kun eihän niitä enää voinut jättää tekemättä. Olisi tullut varmaan avioero muuten. Jään odottamaan vuoden vaimo-palkintoa.

Ps: Kuvat röyhkeästi kössitty interwebsistä, sori!