Dyn-dyn-dyn dyyy. It`s back. Nimittäin otsatukka. Mulla olikin jo vanha otsis ehtinyt kasvaa leukaan saakka niin että sen sai jemmattua muun tukan alle ilman mitään älyttömiä pinnivirityksiä mutta sitten äänet pään sisällä käski leikkaamaan otsatukan. Itse, tietenkin.
Ensin leikkasin tälläisen kaarevan otsatukan.
Ja sitten lähti hommad aivan lapasesta ja leikkäsin VIELÄ lyhyemmän Spock-otsatukan.
Ja koska olen luonteeltani ailahteleva tuuliviiri niin olen jo kyllästynyt tähän otsatukkaan joten seuraavat puoli vuotta ohjelmassa on otsatukan pois kasvattelua, pinnejä, liikaa hiuslakkaa ja raivoa. Hieno homma, Hermanni.
Hahaha, nauroin ääneen! Jee, mullon sama ongelma mun ajellun sivusledan kans :D Saan aina kasvatettua pois ja totean, että ai ko se oliki niin ihana -> leikkaan uusiksi, tykkään siitä sen kuukauden ja sit alan kasvattaan pois. Ja sit sama homma taas uusiks :D
VastaaPoista- Rora Sweetimpatience | Lifestyle & Beauty blog