92.

Meillä oli uutena vuotena pailandokset. Ostettiin ihan vartavasten tinaa ja tuommonen tinakauha, olin meuhkannut niistä jo useamman viikon että pakko valaa tinaa uutena vuotena. Taisin meuhkata myös tähtisädetikuista, joita kyllä ostin, mutta unohdin ne mikron päälle. Boolilla ollut osuutta asiaan prerhaps. No ompahan ensi kertaa varten. Ainiin! Uskomatonta mutta totta; kukaan ei kipannut tinoja kenekään jaloille! Vähän muutamalla juhlijalla (huom ei minä) meni osa sangosta ohi mutta onneksi on kivilattiat niin ei tarvinnut alkaa murhahommiin heti alkuunsa.

Safety first hei!

Niko oli tulostanut netistä selostukset että mitä minkäkin muotoiset tinat meinaa ja pitkällisten tutkimusten jälkeen tultiin siihen tulokseen, että mun tina esitti koiraa. ELI WHERE ARE MY CORGIS GODDAMMIT?!?!?! Toivoin jo joululahjaksi corgia ja spämmäsin Nikon facebookin wallin ja inboksin täyteen corgien kuvia ja giffejä. En saanut corgia joululahjaksi. Pettymys oli suurempi kun vuosina 1990-2011 kun en saanut joululahjaksi sellaista meikattavaa päätä. Damn traumatic childhood.

Eikai tässä muuta, leuka rinnassa kohti tämän vuoden pettymyksiä! Pusi pusi ja nami nami!

PS: Unohdin kertoa mun uuden vuoden lupauksen! Lupaan tänä vuonna saada ton sun selkätatskan valmiiksi! Nyt ryhdistäydy, senkin big baby, ja varaa aika väritykseen!!! Emlaa vaan kolme tuubia niin hyvä tulee!